Golfia on perinteisesti pidetty lajina, jossa bisnesihmiset verkostoituvat ja jossa voi pelityylistä arvioida onko henkilö sopiva esimieheksi, kannattaako antaa ylennystä.

Varmasti näin onkin, mutta jos minun pitäisi palkata esimies, veisin hänet hevosten pariin. Hevonen on lahjomaton peili: sitä ei kiinnosta mitä hunajaa suusta tulee, se lukee elekieltäsi ja aistii tunnetilasi pitkän matkan päästä. Stressaantunut ja vihainen ihminen saa hevosenkin nopeasti tolaltaan: sama hevonen voi toisen ihmisen seurassa olla rauhaton ja sätky, toisen kanssa aivan lunki.

Hevonen antaa palautteen välittömästi, ja se tekee siitä loistavan apurin esimies- ja tiimivalmennuksissa.

Jos veisin esimieskokelaan tallilla, tarkkailisin miten hän ottaa kontaktin hevoseen, saavuttaako luottamusta. Ei haittaa, vaikka hevosta pelkäisi. Se miten pelkoon suhtautuu, antaa tärkeää informaatiota. Jos myöntää, että pelkää ja silti yrittää, on käsissäsi esimiesainesta.

Hyvä esimies tuntee itsensä, vahvuutensa ja heikkoutensa. Hevonen on aivan ilmiömäisen hyvä nostamaan esiin ne puolet, joita on syytä kehittää. Minä olen yli 30 vuotta ollut hevosten koulutettavana ja työ vain jatkuu.

Tiedän, että olen luotettava, reilu ja herkkävaistoinen. Hevoset yleensä luottavat minuun ja ovat rauhallisia kanssani. Jos yhteistyö hevosen kanssa joskus takkuaa, syy on aina muualla kuin hevosessa: huonosti istuvassa satulassa, kipeässä selässä tai siinä tyypissä, joka istuu selässä.

Tunnen myös huonot puoleni: lepsuilun ja kärsimättömyyden. Kun annan hevosen pelleillä ja pidän sitä vain hauskanpitona, se kostautuu pian. Täytyy olla johdonmukainen: tietyt säännöt pätevät aina. Sen esimerkiksi täytyy kävellä rinnalla, eikä se saa jättäytyä jälkeen ja kantaa huppuani – vaikka se olisi kuinka hauskaa. Pian hupun kantaminen vaihtuu selkään tökkimiseksi ja se on merkki siitä, että se hakee johtajuutta. Hevosten maailmassa johtaja liikuttaa muiden jalkoja.

Oma hevoseni, hitaasti mutta varmasti lämpenevä kylmäverinen ja -hermoinen Putte on täydellinen opettaja kaltaiselleni kärsimättömälle nollasta sataan -kiihtyjälle. On ollut pakko oppia hidastamaan ja löytää yhteinen tahti. Niin kauan kun kiirehdin edellä ja naputan pohkeella, Putte vain hidastuu ja hidastuu. Mutta kun annan sen lämmetä rauhassa ja enkä hötkyile, se virkoaa ja kohta se alkaa jo pyrkiä eteenpäin ihan omalla moottorillaan. Ratsastus on yhteistyötä eikä vain ratsastajan suoritus. Olen ja tulen varmaan aina olemaan kärsimätön, mutta sentään ajoittain muistan hillitä ja malttaa.

Miten kohtelee eläintä, siten kohtelee myös ihmisiä joihin on valtaa. Hyvä johtaja on sellainen, joka ensimmäisenä katsoo peiliin, jos homma ei pelitä.

Golfia harrastava ystäväni sanoo, että kentällä paljastuu ihmisen todellinen luonto. Toiset nauttivat ulkoilmasta ja seurasta, toiset kulkevat vaitonaisina omaan peliin keskittyneinä, toiset heittelevät mailojaan.

Sama hevosten kanssa: toiset kipuavat uudelleen selkään tiputtuaan sieltä, toiset pelästyvät niin etteivät enää uskalla ja kolmas vetää hevosta turpaan – kuten eräs loistava stand up -koomikko vuosia sitten eräässä tositv-sarjassa. Jokaiselle löytyy paikkansa, mutta kaikki eivät sovi esimiehiksi.

Ira Koivu
journalisti, viestintäkonsultti, valmentaja

Pin It on Pinterest