Oppiläksy 1: Pelolla johtaminen
Ostin nostalgian huumassa itselleni Bodyshopista myskintuoksuisen kosteusvoiteen ja seuraavan kerran tallille mennessäni astelin hyväntuoksuisena hakemaan Puttea (hevonen) tarhasta. Ilmeisesti tuulenvire kantoi tuoksuni pahaa-aavistamattoman polleni sieraimiin, koska laiskasti heinää mutustava ruuna muuttui hetkessä valppaaksi orhiksi, joka silmät vauhkoina ja sieraimet suurina valmistautui säntäämään pakoon pienimmästäkin virheliikkeestä. Sillä hetkellä muistin hämärästi, että myski – olkoonkin että se olisi synteettistä – viestii urospuolisesta nisäkkäästä ja sen sukuelimistä…
Sain napattua riimusta kiinni ja raahasin epäluuloisen ukon talliin ja hoitotoimenpiteiden jälkeen satuloituna ja suitsittuna kentälle. Tarkoitus oli tehdä kunnon jumppa ja keskittyä taivutuksiin.
Sitä luulisi, että kun hevosella on selässä pedon tuoksuinen ratsastaja, polle olisi tavallistakin kuuliaisempi – mutta ei. Puten keskittyminen oli tiessään.
Ratsastus on ratsastajan ja hevosen välistä yhteistyötä, jossa ratsastaja johtaa ja hevonen seuraa. Mutta kuten kaikki yhteistyö, myös ratsastus vaatii luottamusta.
Vaikka kuinka yritin kovasti viestittää, mitä haluan meidän tekevän, toisen korvien väliin ei mahtunut kuin: kuka on tuo tyyppi, joka kuulostaa ja näyttää tutulta, mutta haisee vieraalta?
Rentous oli tiessään.
Samaa näkee joskus televisiossa tai somessa ratsukoissa, joissa hevonen on piiskattu kuuliaiseksi: rennon työnilon sijasta näkee alistunutta ja ahdistunutta suoritusta.
Opetus: Pelolla johtaminen ei toimi.
Jos työntekijällä menee kaikki energia johtajan mielialan liikkeiden seuraamiseen ja varpaillaan olemiseen, työhön keskittyminen ja työnilo kärsii.
Haikeana siirrän tuoksuvan kosteusvoiteeni kaapin perälle. Ehkä sitä voi käyttää lomareissuilla kaukana Putesta.
Seuraava oppiläksy: Tiedä minne olet menossa -julkaistaan huomenna.
Ira Koivu
Kavioliitossa elävä viestintäyrittäjä