Suomi otti koronapandemian ansiosta ison digiloikan, ja työntekijät tottuivat tekemään töitä kotoa käsin.
Yle uutisoi tänään, että valtaosa suomalaisista haluaisi etätyösuosituksen päätyttyä jatkaa työntekoa kotoa.
MONI on huomannut, että kotitoimistolla työskennellessä saa enemmän aikaiseksi: ajatukset pysyvät kasassa, kun ei tule jatkuvia keskeytyksiä työkavereiden tai esimiehen taholta. Työmatkoista säästynyt aika on myös helpottanut arjen velvoitteista; kaupassa käynnistä, ruoanlaitosta, lasten lääkärikäynneistä ym. selviytymistä. On jäänyt myös enemmän aikaa omalle hyvinvoinnille, kun työmatkoista säästetyn ajan on voinut käyttää esimerkiksi metsäkävelyllä lounastauolla valoisaan aikaan.
MONESSA työyhteisössä pohditaankin parhaillaan, miten työt tullaan jatkossa järjestämään.
Palataanko siihen, miten asiat olivat ennen pandemiaa, vai tehdäänkö muutoksia? Jatketaanko etätöitä vai rakennetaanko jonkinlainen hybridimalli, joka yhdistelee etä- ja lähityöskentelyn?
MUUTOSVASTARINTAA ennakoidaan, sillä kaikki työ ei ole etänä tehtävää. Monessa työyhteisössä on tilanne, jossa osa työntekijöistä hyötyy etätöistä ja voi niitä tehdä, mutta toisten työ on paikan päällä tehtävää. Miten saadaan työntekijät hyväksymään, että säännöt eivät ole kaikille samat?
LISÄKSI tiedetään, että organisaatiossa rajapinnoilla – esimerkiksi kahvihuone- ja käytäväkeskusteluissa tapahtuva vuorovaikutus synnyttää oheistuotteena systeemisiä innovaatioita.
NÄIN ollen voidaan ajatella, että mikäli kaikki tekisivät töitä kotoa käsin, yritykset ja yhteisöt menettävät innovaatio-potentiaalia. Kun käytäväkeskustelut ja satunnaiset kohtaamiset poistuvat, jotain arvokasta saatetaan menettää.
KUITENKIN samaan aikaan tiedämme, että maailmassa on menestyviä monikansallisia yrityksiä, jotka ovat jo pitkään ennen pandemiaa hoitaneet työyhteisön vuorovaikutuksen etäyhteyksin: työtekijöitä on eri puolilla maailmaa ja kokoukset on totuttu pitämään Skypen tai nykyään Teamsin välityksellä.
JOUSTAVUUS on työnantajalle kilpailuvaltti: moni alansa huippu valitsee ennemmin työpaikan, jossa saa valita missä ja milloin työn tekee
YLE uutisoi eilen, että työmarkkinat ovat valtavassa liikkeessä ja työntekijät ovat siinä asemassa, että heillä on varaa valita: avoimia työpaikkoja on nyt enemmän kuin aikapäiviin.
JOUSTAVUUS on työnantajalle kilpailuvaltti mm. asiantuntija-alan työmarkkinoilla: moni alansa huippu valitsee ennemmin työpaikan, jossa saa valita missä ja milloin työn tekee, kuin työpaikan, jossa etätöitä ei sallita, ja jossa pahimmassa tapauksessa on käytössä kellokorttisysteemi.
KUN katsoo tämän päivän työpaikkailmoituksia, näkee, että asenne etätöihin vaihtelee. Toisaalla painotetaan, että ”tämä ei ole etätyöpaikka” ja toisaalla tarjotaan joustavaa työkulttuuria: työt voi tehdä etänä tai toimistolla. Vain tuloksella on väliä.
ERO asenteissa näkyy teknologiajättien johdossa: Applen pääjohtaja Tim Cook haluaa työntekijät takaisin toimistolle, kun taas Facebookin toimitusjohtaja Mark Zuckerberg pitää etätöitä tulevaisuuden työtapana.
Mutta mitä jos kaikki sellainen työ, jonka voi tehdä etänä, siirrettäisiin koteihin?
TOISET työntekijät kukoistaisivat ja toiset kärsisivät.
Me ihmiset olemme erilaisia ja se mikä toimii toiselle, on kauhistus toiselle. Ihmiskeskeiset yksilöt tarvitsevat muita ihmisiä ympärilleen ja he haluavat tehdä asioita yhdessä muiden kanssa, kun taas asiakeskeiset ihmiset tekevät työtä mieluummin yksin. He turhautuvat liiasta vuorovaikutuksesta ja tiiviistä tiimityöstä.
EROJA on myös yksilöiden itseohjautuvuudessa. Asiakeskeisissäkin ihmisissä on eroja: toiset tarvitsevat enemmän tukea ja ohjausta, toisille riittää, kun kerrotaan tavoite ja deadline. He motivoituvat siitä, että saavat itse päättää reitin tavoitteeseen pääsemiseksi.
TOKI myös itse työ vaikuttaa siihen, tuleeko se paremmin tehdyksi avokonttorissa vai omassa työhuoneessa suljettujen ovien takana kotona tai toimistolla: toisen työ vaatii pitkällistä keskittymistä ja työrauhaa, toisen työ on vuorovaikutuksessa tapahtuvaa.
JOHTAJILTA ja esimiehiltä vaaditaankin nyt muutosjohtamisen taitoja, jotta he löytävät parhaat ratkaisut työn järjestämiseksi, voivat kasvattaa resilienssiä työyhteisössä ja saavat erilaiset työntekijät sitoutumaan muutokseen.
KUN työyhteisössä on resilienssiä, työntekijät selviytyvät ennakoimattomista muutoksista helpommin ja myös palautuvat nopeammin toimintakykyiseksi.
Jos sitä ei ole, muutoksen taklaaminen on haasteellista.
Paras lääke resilienssin vahvistamiseksi on panostaa johdon ja koko työyhteisön vuorovaikutukseen ja vuorovaikutustaitoihin. Kun vuorovaikutuskulttuuri ja luottamus on kohdillaan, ei etätyötä tarvitse nähdä uhkana vaan mahdollisuutena.
Ira Koivu
VTM vuorovaikutusvalmentaja, muutosagentti
Ps. Tutustu Muna vai kanan muutosjohtamisen valmennuksiin täällä
