Lauma seuraa johtajaa.
Hevonen on laumaeläin ja erittäin herkkävaistoinen saaliseläin eli pakenija. Se on myös ihmisen työtoveri: se on ollut luotettava kumppanimme sodassa, pelto- ja metsätöissä ja matkoja taittaessa. Ison pakoeläimen hallitseminen vaatii hyviä johtamistaitoja. Hevosten kanssa toimiminen ja hevosten laumatoiminnan seuraaminen tarjoaa konkretiaa johtamisteorioihin.
Kriisin keskellä johtamistaidot punnitaan
Kesä on parasta aikaa hevosten laumakäyttäytymisen seuraamiseen ja etenkin johtajan tarkkailuun. Silloin monet hevoset laiduntavat laumassa vuorokauden ympäri. Muun aikaa vuodesta hevoset ovat yleensä omissa tarhoissaan joko yksin tai kaverin kanssa, ja yöpyvät sisällä tallissa. Poikkeuksena pihattohevoset, jotka ovat ympäri vuoden yhdessä ja nukkuvat yönsä ulkona, tai pihattoon rakennetussa suojassa.
Mitä laidunelämää havainnoidessa voi oppia johtamisesta ja kriisijohtamisesta?
Hevoslaumassa on aina arvojärjestys. Jokainen hevonen tietää oman asemansa laumassa ja tuntee turvallisuutta, kun laumassa on selkeä johtaja.
Jos asemasta on epäselvyyttä, se ratkaistaan uhitteluna ja tappeluin. Suurimman osan aikaa laitumella vallitsee rauha; laiskanpulskea joutilaisuus, jolloin hevoset joko syövät ruohoa tai ottavat torkkuja seisaaltaan. Välilä ne rapsuttelevat toisiaan.
Hevoset myös nukkuvat laitumella ketarat ojossa, mutta eivät kaikki yhtä aikaa. Makuulla nukkumiseen on selvät vuorot: yksi jää vahtivuoroon seisomaan ja tarkkailemaan ympäristöä petojen varalta.
Mikäli tapahtuu jotain yllättävää; ruohon keskeltä vilahtaa jotain uhkaavaa, oksa rasahtaa, sieraimiin kulkeutuu outo haju tai tuuli kuljettaa laitumelle lepattavan muovipussin, vahtivuorossa oleva reagoi, lauma herää silmänräpäyksessä laidunkoomastaan ja on valmiina säntäämään pakoon päättömänä.
Johtajan tehtävä – jonka hän ottaakin heti haltuun – on kerätä lauma kokoon ja johtaa heidät turvaan, pois vaaran luota.
Jos joku lähtee sooloilemaan, johtajahevonen palauttaa tämän ruotuun. Johtaja pitää lauman tiukasti hallinnassa koko kriisin ajan, ja kun vaara on ohi, se hellittää otteensa ja lauma palaa taas syömis-, nukkumis-, ja rapsuttelupuuhiin.
**
Mitä me ihmiset voimme tästä ottaa opiksemme?
Kriisitilanteessa tarvitaan vahvaa johtajuutta, mutta kun mitään uhkaavaa ei ole näköpiirissä, hevoslauman johtaja laiduntaa kuten muutkin – tosin hieman muita valppaampana ja ympäristöä enemmän tarkkailevana. Lauman johtajalla onkin laidunkauden loputtua suurimmat silmäpussit, koska hän on vastuussa laumastaan ja nukkuu vähiten.
Työpaikoilla ei (toivottavasti) potkita tai purra, kuten hevoslaumassa, mutta sielläkin käydään valtataisteluja, mikäli työyhteisössä on epäselvyyttä vastuualueista.
Kun työnjako, toimenkuvat ja vastuualueet ovat selvät jokaiselle työyhteisön jäsenelle, ja kaikki ovat sitoutuneet työhönsä, kriisijohtaminen on huomattavasti helpompaa kuin eripuraisessa yhteisössä.
Akuutissa kriisitilanteessa johtamistaidot punnitaan: silloin on nopean ja tehokkaan toiminnan aika. Kriisin keskellä on kyettävä tekemään tilannearvio ja suunnitelma kriisin selättämiseksi. On ryhdyttävä toimeen ja saatava johdettavat antamaan parastaan ja venymäänkin tarvittaessa, mikäli tilanne sitä vaatii.
Ja kun kriisi on ohi, on aika palkita hyvästä työstä ja palautua.
Monella työpaikalla – niin yksityis- kuin järjestösektorillakin – tuntuu olevan jatkuva kriisi päällä, eikä palautumista pääse tapahtumaan. Vaikka on juuri tehty uusi ennätys, tulee nurkan takaa uudet, entistä kovemmat tavoitteet, joita kohti on kirittävä.
Kuitenkin tiedetään, että luovuus tulee joutilaista hetkistä, mielen rennosta vaeltelusta. Luovuus synnyttää innovaatioita.
Viisas johtaja osaa lisätä painetta eli puuttua toimintaan aktiivisemmin silloin, kun siihen on tarve, ja höllätä, kun asiat taas rullaavat.
Sarjan aiemmat osat:
Johtaja, tiedä minne olet menossa (sanaton viestintä)
Ira Koivu
Kirjoittaja on kavioliitossa elävä viestintäyrittäjä
Lukuvinkki: Linda Kohanov: The Power of the Herd
